Antin "tarina"

Kaikki lähti siitä, että minulla oli ilmotus hevostalli.netissä jossa etsin kesäksi itselleni ylläpitohevosta. Ilmoituksia tuli jos jonkinmoista, kunnes Antin ex-omistaja sitten soitteli ja tarjosi 19v vanhaa lämpöstä oriaan, Antin tallikaveria ylläpitoon. Lupasin miettiä oria, sillä se kuulosti mielenkiintoiselta tapaukselta, jotain osaisikin ja ei olisi kuin 40km päässä meiltä. Oria kerkisin sen päivän mietiskellä kun nainen soittelikin jo seuraavana aamuna uudelleen ja alkoi kaupittelemaan oriin sijasta -95 vuonna syntynyttä lv-ruunaa. Naisen selvitysten mukaan hevosen piti olla oikein osaava ja kaikkea nähnyt, sekä upeassa kunnossa! Olihan se, kun katsoin youtubesta kyseisestä ruunasta estevalkku videoita. "Wau, mikä lämpönen ajattelin". Niinpä lupasin lähipäivinä mennä ruunaa katsomaan.

 Antti tuli minulle huhtikuun 21.pv vuonna 2008.

Antti toukokuussa 2008. Ollut mulla 3vka.

 Ajattelin tallille mennessä, että jokohan sen unelmieni harrastehevosen löysin. Kun se jo videoiden perusteella oli niin hieno, vaan kaikkea muuta se oli, kuin hieno! Hevonen oli harmaa hilseestä, kulahtanut rikkinäinen villaloimi päällä. Kylkiluut, selkäranka, lonkkaluut, kaikki näkösällä.. Lihaksista puhumattakaan,  ainoastaan helkkarin iso heinämaha. "Hyi hitto mikä elukka!"- Oli minun ensireaktio. Oli se järkyttävän näkönen.

Tallissa sitten vain harjailin ja rapsuttelin tätä ruunan rassukkaa, en edes ajatellut mitään koeratsastuksia. Rassullahan napsahtaa selkäranka poikki samantein.

Vaan ei, myyjä toi satulaa ja suitsia, "Mene ja kokeile, niin saat tuntumaa." 

Kyllä se silloin hirvitti tuommoselle hirven näköselle otukselle joka on luuta ja nahkaa alkaa jotain satulaa laittamaan. Kuitenkin siitä pihalta sitten lähdettiin tietä pitkin kävelemään, muutama raviaskelkin otettiin. Oli ruuna rassu vauhdissa, vaikkei kunnossa ollutkaan. Takaisin tallille päin tullessa nainen huuteli pihalta ja käski laukkaa kokeilla, vaan en silloin kehdannut edes ajatella mitään laukkaamisia.

Kun tulin selästä alas, totesi myyjä pojalleen että josko hän menisi selkään ja näyttäisi kuinka laukka nousee nätisti. Poika loikki ruunan selkään ja mennä päräytti pitkin tietä, hyvinhän se laukka nousi. Kävi kyllä hevosraasua sääliksi, tälläinen elämäkö pitää toisella olla? Antin laiteltuani takaisin tarhaan heinille, lähdin kotiin miettimään asiaa lupasin ilmoitella lähipäivinä.

Koululla toukokuu 2008. Ajoon lähdössä.

Yön mietin ja pyöriskelin sängyssä, mitä tekisin? Ostaisinko puolikuolleen nälässä pietyn "raadon" vai annanko mennä suoraan monttuun? Huonosti nukutun yön jäljiltä, soitin myyjälle ja sanoin ostavani ruunan, mikäli he voisivat sen kuskata minulle koululle. Jossa karsina paikka olisi jo varattuna. Nainen oli tyytyväinen päätöksestäni.

En ymmärrä mitä ajattelin, muutakuin että "meni syteen tai saveen, ruuna on nyt minun". Ensimmäiseksi tallilla tehtiin paperit hevosen kaupoista ja lähetin ne hippokseen. Nyt minulla oli hevonen, ensimmäinen oma hevonen. Joka on luuta ja nahkaa, ja jonka säälistä ostin pois huonoista oloista. "Hyvää 18v. syntymäpäivää". Totesin itse itselleni.

Niin koitti tuo maanantai, 21.4.2008. 

Antti tuotiin koululle. Siitä alkoi meidän yhteinen taival. Päivän muistan aina kuin eilisen. Koululla huutelivat niin opettajan kuin muu henkilökunta, sekä talleilla käyvät yksityiset. Kuinka olen voinut päästää hevosen tuollaiseen kuntoon?!

No jessus sentään, ostin sen vasta tänään! Tässähän sitä raasua yritetään pelastaa. Katsotaan tervehtyykö ja tuleeko siitä vielä hevosta. Jos ei niin sitten päästetään suosiolla syksyllä taivaslaitumille. 

Ruunan kuntoutus aloteltiin samalla hiljakseen. Heinää sai jatkuvasti syödäkseen, hiljalleen aloteltiin myös väkirehujen syöttö, niitäkin pikkuhiljaa lisäillen. Liikutus ensimmäinen kuukausi pelkkää kävelyä. Sekin lähinnä ajaen, kukapa tuohon selkään olisi halunnut kiivetä, kun ei satulaakaan omistettu.

 

Ensimmäinen yhteinen kesä -08. <3

Kaikkea ollaan jo yhdessä koettu ja nähty. Kerkisi Antti syksyllä -09 sairastaa influenssan, mitä Ruotissa ollessamme ruotsin eläinlääkäri väitti A2-virukseksi, eli pääntaudiksi. Meidän oma eläinlääkäri, suomalainen siis, sanoi että tauti on pelkkä influenssa, ja niillä lääkkeillä menikin parin viikon päästä ohitse.

Kesä -08. Mummolassa asustellessamme.

Kesä -09 Tervolassa laitumella.

 En olisi ikinä voinut kuvitella, että siitä järkyttävän rumasta otuksesta mikä näytti kirjaimellisesti hirveltä, voisi kuoriutua näin komea ja hieno herrasmies ruuna.

Yhdessä kun ollaan koettu niitä ja näitä, emme olisi kumpikaan mitään ilman toistemme apua. Antti tarvitsi apuani, jotta pääsi takaisin elämään, ja minä tarvitsin Anttia.

Antti on valehtelematta SE elämäni ainoa ja oikea <3

v.2008

loppukesä 2010.

Marraskuussa 2010 annoin Antin ylläpitoon. Oman surkean taloudellisin tilanteeni vuoksi, muutin etelä-suomeen töiden perässä ja Antsa jäi sitten länsi-lapin maille, ruotsin puolelle ylläpitoon. Onneksi tutuille ihmisille, tuttuun talliin.